Carolina Wallin Pérez

 

  

Kannatti kirjoittaa Spotifyn hakukenttään tavanomaisen Kentin sijasta vain Utan dina andetag. Eivät nämä alkuperäisiä versioita ikinä voita, mutta ovat oivallisia kielifiilistelyyn - ruotsi, ah <3 

Minun ei muuten kannattaisi olla nukkumassa nyt, pois sellaiset puheet. Huomiseen kahdeksantuntiseen koulupäiväkoitokseen on parempi valmistautua aivottomassa Facebookin ryhmäkeskustelussa ja blogeja selaillen kuin nukkuen.

Puikoilla, koukussa

Tämä viikonloppu oli hyvä viikonloppu. Lauantaina yksi parhaista leffoista ikinä, päivällinen suoraan vuoasta puoli kahdeltatoista illalla ja ahaa-elämys vuoden verran keskeneräisenä maanneen pipoprojektin suhteen. Tänään hämmentävän hyvä teatteriesitys, valmistunut pipo ja englannin epäsäännöllisiä verbejä. Baader Meinhof Komplex löytynee jokaisesta vähääkään suuremmasta kirjastosta, Yhtään-näytelmää varten täytyy tulla kotikaupunkiini.

Minulle uskoteltiin, että virkkaaminen kannattaisi aloittaa päälaelta. Ja pah, sen tekniikan kanssa taistelu tarkoitti kymmeniä kertoja purettua pannulappumaista tekelettä, alhaalta aloittamisen koin itse paljon helpommaksi.

Ja tuli siitä valmistakin, vei vaan pyöreästi vuoden! Tähän pipoon on uhrattu ehkä kaksi tuntia, trUU-harrastaja selviää puolessa tunnissa. Seuraavaksi kokeilen korvaläpällistä myssyä, saas nähdä!

Kukka on äitini käsialaa. Ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaani, mutta sopii pehmentämään vähän tuota muuten aika androgyynia myssyä.

Seuraava tehtävä on toisen villasukan saattaminen valmiiksi, pari tälle on ollut valmiina jo ainakin puoli vuotta. Kantapään neulominen on tuskallista, kun koko ajan pitää laskeskella ja muistaa ja kavennella ja lisätä ja äh. Voisi opetella putkisukkatekniikan, uusimmassa Suuressa käsityölehdessä oli neuvottu sellainenkin.

Hävityksen kauhistus

Työpöytäkin näyttää siltä, että kouluun on palattu. Ihan koko huone epämääräisine vaatekasoineen ja polvenkorkuisine kirjapinoineen näyttää siltä, julkaisukelpoista kuvamateriaalia on vaan pöydältä kuitenkin. Arkisin voin keskittyä kaaoksen luomiseen ja viikonloput sen poistamiseen, kuulostaa hyvältä!

Tänään meitä ryhmäytettiin koko iltapäivä, pari kiusallista nimileikkiä ja lopuksi ihan hervottoman hauska suunnistus-tiedonhakukilpailu. Koska koko kisa oli luonnollisesti elämää suurempi juttu ja sen voitto suurin meriitti, minkä ihminen voi lukiourallaan suorittaa, laitoimme kaikkemme peliin - mäminnekäänjunallejaksajuosta,seuraavatuleepuolentunninpäästä-ihminen juoksi ykköskerroksesta kolmoskerrokseen ja takaisin valehtelematta ainakin kaksikymmentä kertaa ja herätti ryhmineen pahennusta kirjoituksiin kertailevissa abeissa, syvimmät pahoitteluni. Mutta mepä voitimme!

Pahoittelen postausteni kouluaiheisuutta, mutta on pakko hehkuttaa sitäkin, kuinka uskomatonta on oppia joka päivä niin paljon uutta. Oliko se Natalie Portman vai kuka, joka sanoi inhoavansa opiskelua mutta rakastavansa oppimista? Allekirjoitan! Olen kuluneen kaksiviikkoisen aikana oppinut hirveästi uusia termejä, kuunnellut tieteen ja uskonnon ristiriitaa käsittelevää keskustelua in English ja ihaillut sitä, miten älykkäiden ihmisten keskellä vietän arkipäiväni - lainkaan siitä katkeroitumatta, minä voin oppia ja totta vie teen kaiken oppiakseni!

24082011

Nokkelien otsikoiden sarja jatkukoon! Blogin päivitystahdin hidastuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että koulu teettää tällä hetkellä tosi paljon töitä - työmäärä on toki oikeastikin lisääntynyt, mutta suuri vaikutus on varmasti myös sillä, etten ole peruskoulu-urani aikana tottunut tekemään töitä juuri minkään eteen. Säilyttämisen arvoisten koulutöideni muovitasku on säälittävän ohut, äidinkielen esseitä ja yksi historian hurjan mielenkiintoinen essee natsisymboliikasta. Kun uskonnon jokatuntiset läksyt ovat nyt pituudeltaan yhtä laajoja kuin yläasteen äidinkielen esseekirjoitusten minimimitta, täytyy ajankäyttöä miettiä vähän uudelleen. Oman lisänsä soppaan tuo se, että muutenkin syvältä olevien keskiviikkojen vakiojuttu taitaa olla kaiken lähijunaliikenteen peruminen tai vähintäänkin myöhästyttäminen.

Nyt kuitenkin pari asua tältä viikolta, päivä alkaa pimentyä jo ennen kuin aukaisen kotioven iltapäivällä, se näkyy ikävä kyllä myös kuvien laadussa :|

Mekko - Only

Sukkahousut - Seppälä

Neuletakki - H&M

Note to self: jos ilmastointi on koulussasi tuntematon käsite, ÄLÄ pukeudu 100 % villatakkiin

Hame - H&M

Toppi - Gina Tricot

Neuletakki - H&M

Sukkahousut - Gina Tricot

Näkemisiin, tänne kirjoittelu on minulle sen luokan henkireikä, etten aio siitä ihan hevillä pitää yhtään pidempää taukoa! Arkisin päivitysten taso voi siis olla juuri tätä luokkaa, mutta viikonloppuisin on aikaa panostaa. Jaksamistakin, ainakin toistaiseksi. Öitä perjantaihin -listan pitäminen on yllättävän virkistävää ja oppitunnit kuluvat nopeammin kuin peruskoulussa ikinä! No okei, vartin yli neljään kestävä maantiedon tunti voisi kulua ehkä nopeamminkin. Ehkä.

Sunnuntaimasennussunnuntai

Sunnuntaimasennus on tehnyt paluun, "jee". Kesälomalla viikon kamalin päivä ei tuntunut ihan yhtä kamalalta, mutta kun seuraava päivä on koulupäivä, toivoisi voivansa vaan nukkua koko päivän yli. Hassua, kouluun kun on ainakin toistaiseksi kiva mennä!

Tämä päivä on kulunut asemalle pyöräiltäessä käytettävää pyörää hakiessa, omaa vaaleanpunaista prinsessaunelmaani kun en uskalla sinne jättää, läksyjä tehdessä ja päämäärättömästi tietokoneella haahuillessa. Eilen telkkarista tullut Perikato oli tarkoitus katsoa tänään, mutta se jääköön odottamaan seuraavaa perjantaita - siihen ja viikon ainoaan valvo niin pitkään kuin tahdot -päivään kun ei ole enää kuin viisi yötä!

Olen katkerana lueskellut muiden postauksia ravintolapäivästä - ravintolapäivä goes Riihimäki kuulostaisi hyvältä! Tai Nanna goes Helsinki, seuraavalla kerralla lupaan! Mietinpä tuossa sitäkin, mitä oma ravintolani tarjoaisi. Ruoanlaittajana olen surkea, mitä nyt suursuosikkiani pinaattikeittoa osaan pakastekuutiosta valmistaa, mutta jotain kermavaahtopullia olisin voinut täysmaidon kera leipoa tarjolle, nam :p

Tyylikäs Polly Pocket -lukujärjestykseni, tuo pohja on tuliainen pikkusiskoltani :D

Reaaliaineiden kannalta ykkösjakso ei ole kovinkaan kehuttava. Maantieto on kamalampaa kuin muistinkaan, biologia menettelee ja uskonnosta tykkään hirveästi, jos opettaja jättää tunneilla tilaa keskustelulle ja ihmiset ovat oikeasti aktiivisia jakamaan mielipiteitään. Käykö näin, sen aika näyttää.

Päivän musiikista vastasi Arcade Fire.

Ansaittu viikonloppu

"Oikeita" koulupäiviä takana neljä ja tunnen totisesti ansainneeni viikonlopun, onko se sitten hyvä vai paha... Toisaalta mitään odotuksista poikkeavaa ei ole tullut vastaan, kyllähän minä tiesin jo etukäteen, että etenemistahti on kovempi kuin peruskoulussa ja eteen voi tulla kursseja, joiden kanssa saa tehdä oikeasti töitä päästäkseen läpi - ykkösjakson ykkösmantsa vaikuttaa juuri näihin kursseihin kuuluvalta, kuudessa viikossa pitäisi sisäistää hirveästi asiaa laidasta laitaan.

Koska allekirjoittaneen näkökulmasta 25 euroa kirjasta, jota käytät kuusi viikkoa ja johon et sen jälkeen koske pitkällä tikullakaan on liikaa, olen etsinyt ja löytänyt kirjoja ihan kaupunginkirjastosta! Silta ykkönen maksaa minulle kahdeksankymmentä senttiä, kun käyn kuukauden päästä lunastamassa siitä itse itselleni tekemän varauksen - näin turvaan sen, että kirja todellakin on minun käytössä koeviikkoon saakka. Englannin ykköskurssikaan ei käsittääkseni sisällä mitään uutta asiaa, joten kiistattoman inhokkiaineeni kirja ratkaisuvihkoineen, sitä ei ihan jokaisella kurssitoverilla olekaan ;) on kirjastosta myös. Suosittelen kaikille muille paitsi niille, jotka tunkevat kanssani samoille kirja-apajoille, eh :D

Muistiinpanoja muistiinpanojen perään, mahtaako sadan konseptipaperin nippu kestää jaksoakaan...

Pusero - H&M

Chinot - KappAhl

Vyö - H&M

Asukuvaa muistaakseni keskiviikolta, pikkusiskon lähikuva-asetuksilla ottama... Nyt pikasuihkuun ja nopeasti takaisin koneen ääreen, pitää ottaa ilot irti näistä viikonloppuilloista ja -öistä!

Ekaluokkalainen

Koulu aloitettu! Moniin luokkakavereihin on tullut jo tutustuttua, ruotsin tunnilla helpotuttua siitä, etteivät ne muutkaan mitään natiivipuhujan tasoisia ole ja onneksi helteisellä asemalla seisoskeltua lähemmäs puolitoista tuntia, kun pääradalla oli katki kaikki muu paitsi kaukoliikenne. Muutaman muun kanssa, en ole koskaan ollut niin ruuhkaisessa joukkoliikennevälineessä - ja minä olen sentään matkustanut junalla kotiin Leijonien kultajuhlasta ja bussilla Rodoksella.

Aloitus olikin tehokas. Heti tokana päivänä koulussa piti viihtyä puoli yhdeksästä varttia yli neljään, ohjelmassa muun muassa markkinointia ja mainontaa ja biologiaa. Yksi kurkkaus uuteenvanhaan matikankirjaan paljasti sen, että kakkosjaksossa ollaan p-u-l-a-s-s-a. Tämä jakso on kuitenkin kiva ja rento, mutta silti saan heti seitsemän kurssia jos pääsen kaikista läpi... kokoon, se on yli kymmenesosa koko lukioajan kursseista!

Kuvat ovat kyllä muistikortilla, mutta tietokone ei tunnista tuota korttia ollenkaan, mystistä D: Toivottavasti tuo nyt ei ole rikki tai mitään! Tästä tuli siis vaan ihan tylsä ja nopea tilannepäivitys, asukuvia kun ei nyt voi laittaa...

Tilannepäivitys juoksuohjelmasta

Tilanne on sellainen, että yksinkertaisesti unohdin koko jutun. Yhtenä päivänä annoin itselleni luvan luistaa ohjelmaan kirjatusta lenkistä syystä jota en edes muista, sen jälkeen oli taukopäivää, kävelylenkkipäivää ja lopulta koko homma unohtui. Mitään suurempaa draamaa tähän ei liity, juokseminen tuntui ihan kivalta ja unohtaessani juoksin jo liki viiden kilometrin lenkkejä. Sitten tuli matkakin ja ajatus uudelleen aloittamisesta alkoi kypsyä vasta ihan vähän aikaa sitten.

Eilen hetken mielijohteesta kävinkin kokeilemassa - yllätys oli aika positiivinen, olin henkisesti varautunut siihen, että olen taantunut täysin lähtötasolle, mikä tarkoittaisi jotain neljääsataa metriä. Ikävä kyllä olen tosissani, juokseminen on minusta ollut melkein koko ikäni KAMALAA. En mittaillut matkaa jälkikäteen, mutta juostua tuli kuin tulikin päälle kilometri. Vähän verrattuna siihen, mitä kesäkuun lopulla jo juoksin, mutta paljon siihen, että tässä välillä en ole tehnyt oikeasti mitään liikunnallista.

Ajattelin syvävenyttelyn aloittaa nyt syksyllä, zumbassakin voisi silloin tällöin käydä. Syvävenyttely on ihan vieras laji, joskin tosi mielenkiintoiselta kuulostava! Zumbassa taasen olen käynyt epäsäännöllisesti jo useamman kauden ajan, joskin nyt keväällä taisin käydä... kahdesti? Taitaa siis sanomattakin olla selvää, etten pidä tuota ihan kaikkea hypetystä ansainneena tanssimuotona... Onhan se kuitenkin ihan kivaa ja ennenkaikkea niin helppoa, ettei tarvitse hävetä omaa osaamattomuutta - olisi niitä siis huonompiakin vaihtoehtoja päivän pakollisen liikunta-annoksen täyttämiseksi.

Päiviä jäljellä yksi, eikä minulla ole edes lyijykyniä :D Huomenna onkin paljon asioita hoidettavana, papereita täytettävänä (Kelan koulumatkatukihakemus argh) ja vaatteita valittavana...

Tee-se-itse: Kasvokuorinta merisuolasta ja oliiviöljystä

Jees, nyt tätä on ehditty kokeilemaan jo kahdesti ja lopputulos on ihan positiivinen - ei mikään maatamullistava, mutta iho on selvästi pehmeämpi ja ainakin vaikuttaa puhtaammalta, mitään lopullista johtopäätöstä tosin en osaa kahden kerran perusteella vielä sanoa. Yleensä tällaisissa kotitekoisissa kasvojutuissa käytetään jotain ihan hämäriä aineksia, mutta tämän raaka-aineet löytyvät taatusti joka kodista ja ovat puoli-ilmaisia.

Tarvitset:
Oliiviöljyä
Joditonta suolaa, mieluiten merisuolaa

Määrissä puhutaan ennemmin teelusikallisista kuin ruokalusikallisista. Mitään tarkkaa sekoitussuhdetta en osaa sanoa, sen näkee silmämääräisestikin. Ei tarvitse pystyä pyörittelemään palloja siitä "taikinasta", muttei kannata jättää sellaiseksikaan, että valuu lusikasta.

Seuraavaksi suihkuun. Pese kasvot ensin ihan tavallisesti puhdistusaineella ja huuhtele pois, vasta sitten on suolaöljyseoksen vuoro. Pyörittele sitä iholle, mahdollisille ongelmakohdille pidempään ja hartaammin kuin muualle. Etenkin suurikiteistä suolaa käyttävän kannattaa varoa, ettei hankaa liian lujaa! Öljy imeytyy ihoon nopeasti, pian huomaat pyöritteleväsi pelkkää suolaa. Silloin huuhdo koko hoito pois kasvoilta - normikosmetiikkaan tottuneelle se poispesua seuraava tunne on melkoinen elämys. Oliiviöljy jättää ihoon selvästi tuntuvan pinnan rypsiöljyllä ei kuulemma jää samanlaista, en ole itse kokeillut, ei tunnu epämiellyttävältä ollenkaan, vaan epänormaalin pehmoiselta ja jotenkin, no, samalta kun vohveliraudan pinta tai teflonpannu :D

Seuraavaksi normaalit ihonhoitorutiinit, kasvovesi ja kasvovoide.

Päiviä jäljellä: viisi

Vähiin käy, muttei haittaa ollenkaan! Kaverit ovat aloittaneet koulunsa jo tänään tai huomenna, ei ole kiva lomailla yksin, kun muut höpöttävät jo koulujutuistaan! :D Juuri mitään en ole vieläkään ostanut, mitä nyt Tarjoustalosta löytyi alekorista Marimekon kulmalukkokansiot juuri oikean värisinä ja sisko toi tuliaisena söpön mustekynän, aww.

Jotain uutta hiusrintamallakin. Menin kampaajalle ainoana toiveena se, että joku otsatukkajuttu on saatava. Yhdessä päädyttiin sitten paksuun, vähän suoraa pyöreämpään malliin. Samalla jo kovasti haalistunut hiusväri muuttui ihan kelvoksi, jos värjäilisikin seuraavan kerran vasta sitten, kun juurikasvu alkaa ahdistamaan. Luin nimittäin eilen sellaista faktaa hiusväreistä, ettei huvita käyttää niitä yhtään useammin kuin on "pakko"... Huippulaatuista eh hiuskuvaa tältä aamulta.

Nyt menen tekemään oliiviöljystä ja merisuolasta ihonhoitomömmöä, tarkemmin tästä huomenissa!

Arcade Fire

Jostain kumman syystä kuulen hienoista bändeistä aina vuosien viiveellä :( Last.fm-vakoiltavat musiikkiesikuvat osoittautuivat jälleen kerran hyödyllisiksi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tunnustusta

Suurkiitokset Magdaleena!

 

Haasteen saaneet vastaavat seuraaviin kysymyksiin ja jakavat palkinnon sitten edelleen viidelletoista bloggaajalle.

Lempiväri: leijonankeltainen <3 Jotkut väittävät sinapinkeltaiseksikin, mutta minulle se väri on lapsuuden satukirjojen leijonakuvitusten mukaan juuri leijonankeltainen.

Paikka, jossa haluaisit käydä: Näitä on useampiakin, vaikea valita yhtä! Sellaisissa superhilpeissä paikoissa kuin Tšernobyl ja Auschwitz tahtoisin päästä käymään, perinteisemmistä kaupunkikohteista Berliini kiehtoo varmaan eniten.

Lempiruoka: Pinaattikeitto ja keitetty kananmuna siellä joukossa, parasta ikinä! 

Palkinnon saavat seuraavat bloggaajat:

Bohemian like you
Live your life
Pilvien alla, maan päällä
Siniharmaasilmäinen

Vähän säälittävää, viiteentoista piti pyrkiä, ja minä löysin listoiltani neljä, jotka eivät ole tätä vielä toteuttaneet :| Haastankin yllä mainittujen lisäksi jokaisen halukkaan tekemään tämän!

"Kaikki muut tekevät kirpparilöytöjä, minä en ikinä"

Mutta joskus onnistaa, esimerkiksi tänään.

Olihan tämä kallis, kahdeksan euroa, mutta aidosti 60(?)-lukua. Tein tämän ohjeen mukaisen etikkakäsittelyn ja nyt tuo on kuin uusi. Kera mustien sukkahousujen, nutturan ja kohta nähtävien kenkien kanssa - mikä satuhahmo tulee mieleen?

Liki käyttämättömät, nahkaiset Vagabondit kahdellakympillä, kelpaa! Äiti nuo bongasi enkä alkuun suostunut kokeilemaankaan, mutta päivän toisella kierroksella päädyin nuo kuitenkin haluamaan. Kärjet ovat vähän liian terävät minun makuuni, mutta toisaalta tilanne on se, että minulla ei ole syksyksi mitään muita kenkiä kuin ne H&M:n kangasballerinat njää, Niken tennarit en pidä ja kumisaappaat niin likaiset, etten tiedä mitä tehdä niiden kanssa. Jotain hamekäyttöön sopivaa siis totisesti tarvitsin, ja nyt ne tulivat vastaan ilman kenkäkauppakierrosta!

07/08/11

Pääasiassa kuvia, tänään(kään) ei ole tapahtunut mitään raportoimisen arvoista. Kahden tunnin lenkkeilyyn yhdistetty juoruilusessio hyvän kaverin kanssa kyllä kelpasi! Kaverin puheista sain kirppisinspiraation taas päälle, täytyy päästä ensi viikolla penkomaan! Päällä lenkkivaatteet sanan varsinaisessa merkityksessä, juttujen taso oli lenkin fyysistä kuormittavuutta tärkeämpää...

Pusero - H&M

Hame - Only

Vyö - H&M

 Laitetaan samalla kuva eilisenkin asusta, tylsänä vaihdoin vain paitaa, hame ja vyö olivat päällä jo eilen.

Paita - H&M

Hame - Only

Vyö - H&M

 1. Tykkään meidän kirjaston leffapuolesta, tällä hetkellä katsomistaan odottavat nuo

2.-3. Vaaterekiltä löytyvät juhlamekot ja sellaisia arkipuseroita, joita tykkään syystä tai toisesta pitää esillä

4. En ole tainnut koko kesänä käyttää mitään muuta meikkiä, täytynee opetella koko taito uudelleen ennen koulun alkua :D

Päivät mateli, perin hitaasti

Kirjoja, naanleivän leipomista ja armotonta datailua, siitä on tämä päivä tehty.

Kuten kirjapinokuvasta näkyy, on rakkain ikisuosikkini luettavana jälleen <3 Pakko ostaa tuo itselle kunhan vaan jossain tulee vastaan, siinä on jotain niin mystisen ihanaa ja kaunista.

Otsikossa siteerattu tätä biisiä, en edes uskalla tarkistaa last.fm:stä kuinka monta kertaa se on soinut...

Kukkamekkopäivä

Mekot kuuluvat niihin vaatekappaleisiin, joita haluaisin omistaa pilvin pimein, mutta joita tällaisina arkisempina versioina löytyy kaapista yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tunikamekko - H&M

Onko kenelläkään muuten mitään patenttiratkaisua siihen, ettei näkymä kuvatiedostoja avatessa olisi tällainen?

Kuvia on tullut ladattua melkein joka päivä, jonka johdosta Juuri Sen Tietyn löytäminen on aina niin hankalaa. Miten nuo saisi helposti ja nopeasti järjesteltyä vaikka aihepiirinsä mukaan? Okei, ei kai mitenkään, toiveajattelua. Kunhan avauduin.

Päiviä jäljellä: 10

Vähiin käy nämä lomapäivät, hui! Tänäänkään ei ole tullut tehtyä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kävin hakemassa kirjastosta jo kauan sitten varaamani Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa ja samalla reissulla jättämässä SLL:n opiskelijakorttipaperin postilaatikkoon.

Eilen tuli haettua ekat koulukirjat, venäjää ja filosofiaa. Pitkän ruotsin Dagsia ei ollut hyllyssä edes kaupungissa-jota-boikotoin, saati sitten täällä, joten se saapunee tilattuna maanantaina. Pakko päästä selaamaan sitä etukäteen ja miettimään, että mihin sitä onkaan taas nokkansa työntänyt...

Filosofian Odysseia on muuten ihan oikeasti mielenkiintoinen kirja, yritän vaan olla lukematta sitä enää yhtään pidemmälle, jotta olisi jotain tekemistä sitten itse kurssillakin!

Tänään on muuten ehkämahdollisesti luvassa, pitkästä aikaa, asukuviakin, mikäli saan nakitettua jonkun kuvaajaksi - ei pitäisi olla homma eikä mikään, tuo kamera kun kiinnostaa kovasti muitakin kuin minua :D

Tee-se-itse: Kuoleman varjelukset -kangaskassi

Tarvitset:
- Kangaskassin, esim. Prismasta löytyy sieltä kassojen alta printittömiä kuudellakymmenellä sentillä
- Kangasväriä, omani on Tiimarista ja maksoi vähän vajaat kuusi euroa
- Kumihanskat/-hanska
- Jotain, jonka laitat kassin sisälle estämään kuvion painumisen toiselle puolelle. ÄLÄ käytä yhtä vuosien takaisista lempikirjoistasi :(

Harjoittele piirtämään ko. kuvio. Jo vaan muuttui helpoksi, kun tajusin tehdä kolmion ennen ympyrää...

Laita väriä esim. sanomalehden päälle. Silmämääräisesti kuluva värimäärä näyttää aika paljolta, muttei se todellisuudessa ole kuin joku sadasosa koko purkin sisällöstä... Joku pari kahden euron kolikkoa ehkä kuvastaa parhaiten sitä värimäärää, joka tuohon omaan, naurettavan pieneen kuvioon kului.

Pidä toinen käsi kokonaan puhtaana ja käytä maalauskädestäkin vain yhtä sormea, ettet sotke muilla sormilla vahingossa.

Valmista tuli! Vähän jännät mittasuhteet ja kuvio olisi saanut olla suurempikin, part 2 lienee luvassa illalla...

Otto-Nallen leikkimökkiä sen sijaan odottaa hellävarainen kynsilakanpoistoainekäsittely, tyhmä minä :(

Uusi, paras ystäväni

Hän, josta eilisessä postauksessa vihjailin, on Nikon D3100. Kuvaaminen on... jokseenkin erilaista, kuin tuolla vanhalla digipokkarillani! Ekojen kuvien lataaminen koneelle oli erittäin positiivinen kokemus - jos jälki automaattiasetuksillakin on näin hyvää, en malta odottaa sitä, mitä saankaan aikaan tuon käytön jo vähän paremmin hallitessani.

Pokkarilla kuvatessani katsoin kaihoisasti etenkin muiden kynsikuvia. Minun kamerani tahtoi väkisin tarkentaa taustana käytetyn sanomalehden pienenpieneen tekstiin, tai vähintäänkin näyttää kaiken yhtä terävänä. Täytyy opetella tarkemmin aukon säätämistä ja sen vaikutusta kuvaan, eilen sain tätä hyvin mielikuvituksekasta kohdetta kuvatessani aikaan tällaista jälkeä:

Huomenissa luvassa kassinkoristelufarssi, kuvitettuna versiona! Päivän asujakin tulee näkymään tulevaisuudessa paljon useammin, kiittäminen siitä on paitsi kameran tuomaa kuvailuintoa, myös pukeutumisen kannalta otollisemmaksi muuttuvaa säätä. En tykkää ollenkaan näistä helteistä, joiden aikana täytyy pidättäytyä neulepuseroista, sukkahousuista ja pitkähihaisista raitapaita-aarteistani!

Soittolista

Huomenissa esiteltävänä on yksi yliveto myöhästynyt rippilahja (no okei, tarkalleen ottaen myin skootterini ja sain tuon siksi), mutta tällä kertaa musiikkia, joka miellyttää korvaa juuri nyt. Tai ainakin pitää minut hetkellisesti pois sen Nikon-laatikon luota, jonka sisältöä tekisi kovasti mieli hipelöidä...

Piknik

Lempisukkahousujen ulkoilutusta, mukavan viileä kesäilta, marjapiirakkaa oman pihan marjoista, ihania kavereiden loihtimia herkkuja ja mahtavan tyttöporukan seuraa. Tähän asti olemme nähneet porukkana oikeastaan aika harvoin, lähinnä syntymäpäivillä tai muissa spesiaali-illanvietoissa. Tärkein kohtaamispaikkamme kun oli koulu - vaan ei ole enää, suuntaamme syksyllä kuka minnekin. Täytyy keksiä vaihtoehtoisia tapaamispaikkoja ja tekemisiä, piknikit kelpaavat ainakin minulle :3